Pitkästä aikaa tottisteltiin Sylvin kanssa pihalla ja ihan yhtä nakin huumassa sitä mentiin kuin alkukesästäkin

kaivoin myös kaapin perältä patukan ja rätin ja reippaasti pikkulikka niitä saalisti

 

ja oli tosi vikkelä, sen sain huomata hiemna liian myöhään, kun Sylvi päättikin oikoa saalistaessaan mun jalkojen välistä ja niin sitä meikäläinen kierähti komeat voltit pitkin sepeliä  no kaipa sitä kuuluu vähän polvien ruvilla ollakin

Nyt, kun ei ole enää niin tukahduttavan kuuma on aamuisin päässyt myös metsään. Ollaan nautittu koirat ja minä, kun rauhassa on saanut kulkea ihanassa säässä.

Mustikoita on vaikka kuinka ja Elsa on opettanut Sylvinkin mustikoiden ystäväksi. Sienikori kulkee aina mukana ja herkkutatteja onkin jo kivasti löytynyt, kanttarelleja vain siellä täällä. On vielä liian kuivaa.